Sain facebookissa popjazz-musiikkihaasteen. Ideana on jakaa viiden päivän ajan puhdasta popjazz musiikkia ja haastaa uusia ihmisiä mukaan. Koska omassa facebookpiirissäni on jaettu tähän mennessä lähinnä 80 -ja 90-lukujen musaa, niin ajattelin ottaa biisijakoihini pääotsikon "Popjazz musiikki nykypäivänä." Tähän sisältyy ideana paitsi uuden musiikin jakaminen, myöskin huoli popjazz musiikin nykytilasta ja tulevaisuudesta.
80 ja 90-luvuilla genre oli mainstreamia, musiikkioppilaitoksissa ympäri maailman, myös Suomessa soitettiin Yellowjacketsia, Robben Fordia, Steely Dania, Spyro Gyraa, Mike Sterniä, Brecker Brothersia... Ogelin perustamisvaiheen opettajat olivat vannoutuneita popjazz musiikin ystäviä ja perehdyttivät oppilaansa musiikkiin pakollisia kurssitutkintokappaleita ja kiperiä primavista-tehtäviä myöten. Taitavimmat opettajat saivat oppilaansa jopa valitsemaan popjazzia tutkintojensa "4 pakollista vapaavalintaista" osioon (niiden 4 rockin, 4 latinin ja 4 jazzin lisäksi) ja usein lautakunta kysyi muutaman listalta valitun jälkeen "mitä sä mieluiten näistä ite vetäisit." Ja yleensä vastaus oli "vapaavalintainen popjazz."
Nyt kuitenkin osa näistä opettajista on jäänyt jo eläkkeelle. Onko meillä siis tulevaisuuden popjazz-opistoissa popjazz musiikkia soitattavia opettajia riittävästi jäljellä, jotta tämä perinne siirtyisi uusille popjazz opiskelijoille, jotka ovat pidemmällä tähtäimellä myös uusia popjazz pedagogeja!? Perusteluina popjazz musiikin opiskelun pakollisuudesta voitaneen jo nykyään käyttää samaa kuin barokin opiskelustakin. "Jos musiikkioppilaitokset eivät tätä perinnettä siirrä eteenpäin, niin ketkä sitten?" Pääpiirteissäänhän popjazzin mainstream on vakavasti soitettua, iloista, ja kevyttä musiikkia, jossa kaikki on just eikä melkein. Tästä tulee kuulijalle usein epätodellisenkin eufoorinen olo, että "onpas ihanaa."
Jukkis Uotila kirjoitti taannoin koluminin Jazz Finlandiin aiheena jazzmusiikin perinteiden katoaminen (tai muuttuminen liian populaariseksi tms). Kuitenkin 2000-luvulla nimenomaan popjazzin suosio on ollut valtakunnallisesti merkittävässä laskussa. Jopa niin merkittävässä, että tätä musiikkia on erittäin hankala päästä soittamaan niin jazz kuin popfestivaaleillekin, vaikka senhän nimenomaan pitäisi olla ok molempiin. Onneksi kuitenkin Amerikassa uusia, erittäin virtuoosimaisia popjazzin tekijöitä löytyy, ja vanhat eivät lopeta kuin kuolemalla.
Jotta siirtyminen aiheeseen "Popjazz musiikki nykypäivänä" sujuisi kitkatta, valitsin ensimmäiseksi kappaleeksi ns. siirtymäraidan, eli 2010-luvulla sävelletyn kappaleen, joka kuulostaa akustisuutta lukuunottamalta aidolta, 80-luvun popjazzilta! Yellowjacketsin uusimman levyn avausraita "When The Lady Dances." Yhtyeen "Best Of"-listoilla uusin materiaali on yleensä tuoreimmillaankin vuodelta 2002, mutta kuka tietää vaikka vuosi 2002 sijoittuisi lopulta bändin historian alkupuoliskolle? Hymiö smile Tässä basistina debyyttinsä tekee Felix Pastorius, joka soittaa just eikä melkein niin kun Jimmy Haslip.
Paitsi että "When The Lady Dance" voisi olla loistava B-kurssikappale, etenkin sen A-osa (0.15 – 0.45) voisi olla vielä paremmin Säveltapailu I-kurssin loppukoe. Melodia on aika kiperä, mutta tehtäväähän voisi helpottaa sillä että "ensin pelkkä rytmi riittää." Sitten oppilas voisi yrittää melodiaa pienellä lautakunnan avustuksella. Pelkkänä rytmidiktaattinakin tämä on loistava kunhan on ensin tunneilla käyty läpi riittävästi trioliharjoituksia.
Yellowjackets – "When The Lady Dances" (Bob Mintzer) 2013
https://www.youtube.com/watch?v=ox1lsJCusjc
Popjazz-musiikkihaaste 2/5!
Yellowjacketsin tapaan myös Spyro Gyra on jatkanut paahtamista kaikki popjazz musiikin siirappiset piirteet ylittävällä reitillään jo vuodesta 1976. Uusi levy tulee edelleen joka vuosi ja viime vuonna oli suuri, Suomeenkin asti ulottunut juhlakiertue, kun yhtyeen läpimurtobiisin ja albumin, "Morning Dancen" julkaisusta tuli kuluneeksi 35 vuotta. Vellu Halkosalmi jakoi tämän realbookiinkin yltäneen kappaleen (kirjan Pop/Fusion classics osastossa muistaakseni..) eilen. Tässä vertailuksi vuoden 2009 "Down The Wire" albumilta Tom Schumanin kappale "Not for nothing." Onneksemme voidaan todeta, ettei juuri mikään ole muuttunut. Vibrafonisti Dave Samuels ei tosin ole ollut bändissä kohta 20 vuoteen mukana. Lisäksi yhtyeen rumpali -ja basisti ovat vaihdelleet melkoisesti. Saksofonisti Jay Backenstein on pysynyt yhtyeen johtajana alusta asti, toinen perustajajäsenistä kosketinsoittaja Jeremy Wall siirtyi jo 80-luvun alussa yhtyeen sävellys/tuotantotiimiin.
Beckensteinin kappaleet ovat oikeastaan koko yhtyeen heikoin lenkki. Niissä on järjestäen liian kova yritys saavuttaa popjazzin rento euforia ja koska hän on säveltänyt bändille ylivoimaisesti eniten, mitään Spyro Gyran levyä ei voi oikeastaan suositella kokonaan kuunneltavaksi. Popjazz musiikki nojaa paljon vähemmän improvisoinnin varaan kuin muu jazz keskimäärin ja soolot ennemminkin vain palvelevat kappaleiden rakenteita kuin ovat se juttu. Tämän seurauksena mikään soolo ei yksinkertaisesti voi tässä ympäristössä olla riittävän hyvä, jos sitä edeltää vain "ihan kiva" biisi. "Morning Dance" taitaakin olla Beckensteinin paras saavutus edelleen ja sitä lienee soitettu vähintään encorena kohta 36 vuotta.
Tämän pettymyksen vastapainoksi on ilo kertoa, että Wallin tilalle tullut kosketinsoittaja Tom Schuman on säveltänyt ainakin yhden biisin joka Spyro Gyran levylle. Niissä mennään yleensä täysillä. Ja mikä tärkeintä - musiikki toimii aina, on rehellistä esikuvilleen, muttei ikinä kosketa niin syvältä, että kuulijalle tulisi halpa, sentimentaalinen olo.
Spyro Gyra - "Not For Nothin'" (Tom Schuman) 2009
https://www.youtube.com/watch?v=IZE566xk29s
Popjazz-musiikkihaaste jatkuu!! Tauon jälkeen osa 3/5 Ideana on jakaa viiden päivän ajan puhdasta popjazz musiikkia ja haastaa uusia ihmisiä mukaan. Valitsin biisijakoihini pääotsikon "Popjazz musiikki nykypäivänä."
Mielenkiintoista sinänsä miten paljon erilaisia assosiaatioita ja mielikuvia sana "pop" voi ihmisille tuottaa, samoin sana "jazz." Kuitenkin näiden yhdistelmä popjazz vie tuo ainakin useimpien tuntemieni ihmisten mieleen 80 -ja 90-lukujen mainstream fuusiojazzin. Ja kuten täällä on aiemminkin todettu popjazz ei ole ollut sitten ysärikauden kovinkaan pop etenkään jazzpiireissä. Johan Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Harri Uusitorppakin sen sanoi Aapo Heinonen Quintetin edellisen levyn arvion otsikossaan "Heinosen valtavirta eroaa valtavirrasta."
http://www.hs.fi/arviot/levy/a1361248394425
Tällä kertaa ei kuitenkaan kumarreta liikaa amerikkalaisen pehmofuusiomainstreamin perustaja-jatkajiin, vaan mennään armenialaisen kansanlauluperinteen puolelle. Tigran Hamasyan on musiikissaan onnistunut kiteyttämään mistä kaikessa on kyse. Eli musiikkia joka on hyvää paitsi popjazz musiikkina myös itse musiikkina. Todistettavasti tätä musiikkia pääsee siis soittamaan myös festareille, jos on jutut sillä tasolla millä kuuluu. Yksi siisteimmistä jutuista on ehdottomasti 5.41 alkava koko bändin hidastus ja paluu alkup tempoon 6s myöhemmin.
Tigran Hamasyan – "The Court Jester" (Tigran Hamasyan) 2013
https://www.youtube.com/watch?v=7kXWAhfyU7c
Popjazz-musiikkihaaste osa 4/5
Vijay Iyer on tullut tunnetuksi erityisesti viiden viime vuoden aikana julkaistuilta pianotriolevyiltä ACT-levymerkille. Vuoden 2012 levy "Accelerando" on monien mielestä paras. Ainakin popjazz musiikkia silmällä pitäen se on ylivertainen, koska samalta levyltä löytyy popjazz versiot Michael Jacksonin "Human Naturesta" kuin myös Rod Tempertonin Hetwavelle tehdystä kappaleesta "The Star Of A Story."
Vijay Iyer Trio – "The Star of a Story" (Rod Temperton) 2012
https://www.youtube.com/watch?v=_4AQceOzhdk
Viimeinen Popjazz-musiikkihaastepäivitys osa 5/5 Ideana oli jakaa viiden päivän ajan puhdasta popjazz musiikkia ja haastaa uusia ihmisiä mukaan. Valitsin biisijakoihini pääotsikon "Popjazz musiikki nykypäivänä."
Donald Fagenin "The Nightfly"-albumi on nauttinut popjazz-kuulijoiden jakamatonta huomiota jo yli 30 vuotta. Kuitenkin vasta vuonna 2008 toinen Steely Dan-maestro Walter Becker julkaisi erittäin hienon sooloalbumin "Circus Money." Ihanan koukuttavia Steely Dan-Popjazz-biisejä huippusoundeilla ja virheettömällä soitolla. Viimeisen haastepäivän kunniaksi tätä lähtee jakoon koko levyllinen. Jos nyt jotain kiinnostaisi kysyä, että eikö näistä kuitenkin voisi pienellä funtsimisella valita omaa suosikkia, niin Timo Soinin sanoin vastaan: "No kun ei vaan voi."
Walter Becker – "Circus Money" FULL ALBUM 2008
https://www.youtube.com/watch?v=3gF8GcsMw54
